Arki

Arki koostuu muruista, pienistä osasista.
Parasta se on silloin, kun olen vapaalla ja silti on arki. 
Pieni pätkä ikiomaa aikaa. 
Hetki omia touhuja, ilman keskeytystä. 

Kuvat 1. ja 4. omat, 2. ja 3. J. Kuisma

En anna periksi

Nyt on se hetki, jolloin täytyy taistella. 

Päättää nähdä kauneus, vaikka se on paljolti mielikuvituksen varassa. 

Jaksaa kahlata läpi nämä harmaat päivät. 

Muistella kadotettuja värejä ja nauttia käpertymisestä omaan pesään. 

Kohta tähän tottuu. 

Kuvat: 1. ja 4. J.Kuisma, 2. ja 3. omat

Seisahtunut hetki

Puolijuoksua kahlasin pikakelauksella sen kauneimman läpi. 

Siivosin kesän pois 

ja mies vei viimeisetkin rippeet syksystä. 

Nyt pidätän hengitystäni, 

siinä seisahtuneessa hetkessä,

syksyn ja talven välissä. 

Kuvat: 1. ja 2. J.Kuisma, 3. ja 4. omat

Pysähtynyt aika

Juuri tähän voisin pysäyttää ajan. 

Hetkeen ennen täydellistä pimeyttä.

Silittää vielä vihreää nurmea,

hellästi - ettei se menisi pois.

Tankata tätä vanhaa valoa, että jaksaa tarpoa mustassa pimeydessä,

kunnes kukko ottaa askeleita kohti uutta kevättä. 

Kuvat: J. Kuisma

Syksyn tuoksu

Se leijuu ilmassa, 

sen tuntee keuhkoissa asti. 

Silmiä hiveleviä värejä. 

Nyt täytyy tankata tätä kaikkea

harmauden, pimeyden ja loskan varalle. 

Varalle

Talven varalle, jonkun pinoamat. 

Nyt jo harmahtavat, silloin joskus lumen alle unohdetut. 

Minkä varalle pullot? 

Kai nekin on unohdettu. Tarkoituksella. 

Mitä muistoja keräät varastoosi?

Mikä koskettaa sinua tänään niin, että sen muistaessasi saat lohtua synkällä hetkellä huomenna?

Onko se lempeä kesätuuli hiuksissasi,

perhosen siiven kosketus ihollasi tai kissan kehräys sylissäsi?

Lapsen käsi kädessäsi vai ystävän halaus harteillasi? 

Suudelma rakkaan huulilta huulillasi?

Mitä talletat tästä päivästä sydämeesi pahan päivän varalle?

Kuvat: 1. ja 4. omat, 2. ja 3. J.Kuisma