Tuli marjaretki

Näen itseni rikkomassa jäätä,

luottamassa itseeni,

jääräpäänä,

"en mä kastu, äiti".

Talvisesta ulkoiluhetkestä

tuli marjaretki.

Kuvat: omia

Valoa elämään

 

Varjon ja valon vaihtelua on elämä.

Valovoimaisena ihmisenä, 

tehokkaasti valon nopeudella

tai

poikana varjoisalta kujalta, 

yrittämässä otetta varjokuvista. 

Milloin kuljet pää painuksissa kadun varjoisalla puolella, 

milloin juokset kohti valoa tunnelin päässä. 

Joskus varjot pitenevät, 

toisinaan siirryt varjoista valoon.

Seuraan valon leikkiä hangella, 

viipyilevien säteiden kultaa heinissä. 

Yritän vangita niitä kameralla, 

ottaa muistoksi. 

Ei sitä muuten varjon hetkellä muista.

Valoa. 

Kuvat: omia 

Valon aikaan

Oikean valon aikaan,

sopivassa pakkassäässä,

mieli heittää voltin:

Tähän hetkeen voisin jäädä,

puhtaaseen ja viattomaan.

Jäädä kunnes luonto taas herää eloon, 

työntää uteliaat silmunsa haistelemaan hetken sopivutta.

Silloin voisin siirtyä tästä hetkestä tuohon toiseen, 

lupauksen hetkeen. 

(Kuvat omia)

Pehmentämään särmiä

Pehmentämään särmiä saapui lumi. 

Sopivasti joulumieli mukanaan.

Auringon valossa kylpee maisema, 

lunastaa lupausta pitenevästä päivästä. 

Arki

Arki koostuu muruista, pienistä osasista.
Parasta se on silloin, kun olen vapaalla ja silti on arki. 
Pieni pätkä ikiomaa aikaa. 
Hetki omia touhuja, ilman keskeytystä. 

Kuvat 1. ja 4. omat, 2. ja 3. J. Kuisma

En anna periksi

Nyt on se hetki, jolloin täytyy taistella. 

Päättää nähdä kauneus, vaikka se on paljolti mielikuvituksen varassa. 

Jaksaa kahlata läpi nämä harmaat päivät. 

Muistella kadotettuja värejä ja nauttia käpertymisestä omaan pesään. 

Kohta tähän tottuu. 

Kuvat: 1. ja 4. J.Kuisma, 2. ja 3. omat

Seisahtunut hetki

Puolijuoksua kahlasin pikakelauksella sen kauneimman läpi. 

Siivosin kesän pois 

ja mies vei viimeisetkin rippeet syksystä. 

Nyt pidätän hengitystäni, 

siinä seisahtuneessa hetkessä,

syksyn ja talven välissä. 

Kuvat: 1. ja 2. J.Kuisma, 3. ja 4. omat