Salaisessa, villiintyneessä puutarhassa

Maaseudun rauhassa, 

haavanlehtien havinassa,

muuttolintujen huuhdoissa,

salaisessa, hieman villiintyneessä puutarhassa

aika muodostaa suuremman kokonaisuuden

ja sekunnit, minuutit menettää merkityksensä.

Olen enemmän läsnä omassa itsessäni. 

Kuvat: omia

Yhteys

Kun päivä on elämän kurjin, 

eikä kukaan ymmärrä. 

"Äiti on ihan tyhmä, 

enkä minä saa koskaa, ikinä, mitään..."

Kuva: J.Kuisma

Muistelen

Muistelen viime talvea, 

toisia polkuja, joita silloin kuljin. 

Ei parempia, ei huonompia. 

Vain eri polkuja. 

Kuvat: omia

Lapsen tuoksu

Kuljen täysissä tyhjissä huoneissa, 

kun äänet on vaimentuneet 

aamun kohinasta hiljaisiksi huokauksiksi 

kissojen kääntäessä kylkeään unissaan. 

Imen sisääni pehmeää lapsen tuoksua, 

joka avoimista vuoteista tulvii.

Että muistan sen hetkinä, 

jolloin lapsuus väistyy ja 

tilalle vaihtuu hormonien huuruiset taistelut

meidän kaikkein etsiessä sitä oikeaa minää.

Kuvat: omia

Mitä on ovien takana?

Maailmalla tulee miettineeksi

ketä asuu näiden karheiden ovien takana.

Kuka käy vinosta portista

tai tekee päiväkävelyn puistikossa, 

jossa virtaa puro?

Ovatko he onnellisia, 

tyytyväisiä osaansa?

Vai kaikuuko porttikongeissa 

syvät huokaukset?

Kuvat: omia 

Keltainen toukokuu

Niin nopeasti kulkee aika. 
- Taas kesän kynnyksellä.

Kuva: oma 

Eräänä sunnuntaina

Kevättalven armoton aurinko ajaa ulos. 

Pois sisältä ahdistumasta pölyisistä nurkista. 

Ulkona se puhdistaa näkymän, 

pehmentää särmiä. 

Tekee pululle lämpökaapin. 

Kuvat: omia