perjantai 26. joulukuuta 2014

Pehmentämään särmiä








Pehmentämään särmiä saapui lumi. 
Sopivasti joulumieli mukanaan.

Auringon valossa kylpee maisema, 
lunastaa lupausta pitenevästä päivästä. 


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Arki








Arki koostuu muruista, pienistä osasista.
Parasta se on silloin, kun olen vapaalla ja silti on arki. 
Pieni pätkä ikiomaa aikaa. 
Hetki omia touhuja, ilman keskeytystä. 


Kuvat 1. ja 4. omat, 2. ja 3. J. Kuisma

tiistai 28. lokakuuta 2014

En anna periksi









Nyt on se hetki, jolloin täytyy taistella. 
Päättää nähdä kauneus, vaikka se on paljolti mielikuvituksen varassa. 
Jaksaa kahlata läpi nämä harmaat päivät. 
Muistella kadotettuja värejä ja nauttia käpertymisestä omaan pesään. 

Kohta tähän tottuu. 


Kuvat: 1. ja 4. J.Kuisma, 2. ja 3. omat

perjantai 24. lokakuuta 2014

Seisahtunut hetki








Puolijuoksua kahlasin pikakelauksella sen kauneimman läpi. 
Siivosin kesän pois 
ja mies vei viimeisetkin rippeet syksystä. 

Nyt pidätän hengitystäni, 
siinä seisahtuneessa hetkessä,
syksyn ja talven välissä. 

Kuvat: 1. ja 2. J.Kuisma, 3. ja 4. omat

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pysähtynyt aika








Juuri tähän voisin pysäyttää ajan. 
Hetkeen ennen täydellistä pimeyttä.

Silittää vielä vihreää nurmea,
hellästi - ettei se menisi pois.

Tankata tätä vanhaa valoa, että jaksaa tarpoa mustassa pimeydessä,
kunnes kukko ottaa askeleita kohti uutta kevättä. 

Kuvat: J. Kuisma

torstai 2. lokakuuta 2014

Syksyn tuoksu








Se leijuu ilmassa, 
sen tuntee keuhkoissa asti. 

Silmiä hiveleviä värejä. 

Nyt täytyy tankata tätä kaikkea
harmauden, pimeyden ja loskan varalle. 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Varalle








Talven varalle, jonkun pinoamat. 
Nyt jo harmahtavat, silloin joskus lumen alle unohdetut. 

Minkä varalle pullot? 
Kai nekin on unohdettu. Tarkoituksella. 



keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Mitä muistoja keräät varastoosi?








Mikä koskettaa sinua tänään niin, että sen muistaessasi saat lohtua synkällä hetkellä huomenna?

Onko se lempeä kesätuuli hiuksissasi,
perhosen siiven kosketus ihollasi tai kissan kehräys sylissäsi?

Lapsen käsi kädessäsi vai ystävän halaus harteillasi? 
Suudelma rakkaan huulilta huulillasi?

Mitä talletat tästä päivästä sydämeesi pahan päivän varalle?

Kuvat: 1. ja 4. omat, 2. ja 3. J.Kuisma

maanantai 22. syyskuuta 2014

Mistä se tietää?









Niin kauniit värit tarjoaa luonto. 
Ajan patinasta puhumattakaan.

Värit, jotka silmä kestää. Jaksaa katsoa. 
Mistä se tietää, mitä tänään tarvitsen? 



keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pölynä ilmaan








Kesä on muuttunut haituviksi, 
noussut pölynä ilmaan. 
Puimurin ahne kita ottaa viimeisetkin rippeet mukaansa.  

Aurinko ei kipua enää yhtä ylös. Eikä aikaisin. 
Se uinuu aamuisin pitkään kehdossaan, 
on raukea. 

Kesän ja syksyn välissä on muuri. 
Kun sen yli on kerran päästy, paluuta ei ole samaa reittiä takaisin.
On kierrettävä talven takaa, kevään selän taakse. 
Siellä kärkyttävä hetkeä, kun se kumartaa. 

Silloin, oi silloin, otan vauhdin ja hyppään sen yli pukkihyppyä. 
Kohti uutta kesää. 


Kuvat: 1. ja 2. J. Kuisma, 3. ja 4. omat. 

torstai 11. syyskuuta 2014

Kaksi päivää








Kaksi päivää Helsingin sykkeessä 
sai taas mielen halajamaan rauhaan. 

Verkkaiseen elämään,
pysähtyneisyyden tilaan
jossa kellolla ei ole merkitystä. 

Kunpa voisinkin elää niin,
että vellikello on ainoa kello
jota seurata.

Kuvat: 1. ja 3. J. Kuisma, 2. ja 4. omia. 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Johtotähti





Jokaisen elämässä pitäisi olla jokin johtoajatus tai -tähti. 
Usko johonkin, edes omaan itseensä.  

Joillain on usko suurempiin voimiin. 
Ehkä jumaluuteen, ihmisyyteen tai vaikka kohtaloon...

Kuitenkin: Jos kadottaa uskonsa omaan itseensä, kadottaa elämänsä todellisen merkityksen.



Kuvat: Joonatan Kuisma

perjantai 29. elokuuta 2014

Lähdön hetkellä





Kummalle se on vaikeampaa, lähteminen? Sillekö joka jää, vai sille, joka lähtee? 


Kuvat: 1. ja 2. omat, 3. ja 4. Joonatan Kuisma