Pölynä ilmaan

Kesä on muuttunut haituviksi, 

noussut pölynä ilmaan. 

Puimurin ahne kita ottaa viimeisetkin rippeet mukaansa.  

Aurinko ei kipua enää yhtä ylös. Eikä aikaisin. 
Se uinuu aamuisin pitkään kehdossaan, 
on raukea. 

Kesän ja syksyn välissä on muuri. 
Kun sen yli on kerran päästy, paluuta ei ole samaa reittiä takaisin.
On kierrettävä talven takaa, kevään selän taakse. 
Siellä kärkyttävä hetkeä, kun se kumartaa. 

Silloin, oi silloin, otan vauhdin ja hyppään sen yli pukkihyppyä. 
Kohti uutta kesää. 


Kuvat: 1. ja 2. J. Kuisma, 3. ja 4. omat.