Mitä on ovien takana?

Maailmalla tulee miettineeksi

ketä asuu näiden karheiden ovien takana.

Kuka käy vinosta portista

tai tekee päiväkävelyn puistikossa, 

jossa virtaa puro?

Ovatko he onnellisia, 

tyytyväisiä osaansa?

Vai kaikuuko porttikongeissa 

syvät huokaukset?

Kuvat: omia 

Kaksi päivää

Kaksi päivää Helsingin sykkeessä 

sai taas mielen halajamaan rauhaan. 

Verkkaiseen elämään,

pysähtyneisyyden tilaan

jossa kellolla ei ole merkitystä. 

Kunpa voisinkin elää niin,

että vellikello on ainoa kello

jota seurata.

Kuvat: 1. ja 3. J. Kuisma, 2. ja 4. omia. 

Lähdön hetkellä

Kummalle se on vaikeampaa, lähteminen? Sillekö joka jää, vai sille, joka lähtee? 

Kuvat: 1. ja 2. omat, 3. ja 4. Joonatan Kuisma

Väärä?

On hetkiä, jolloin miettii, onko syntynyt väärään aikaan, väärälle aikakaudelle. Väärään säätyyn, vääriin vaatteisiin. 

Väärien seinien sisälle. 

Onneksi mielikuvitus on rajaton...

Kuvat: omia

Päämääriä

Miten väärässä voi ihminen olla nuorena.

Ja yhtäaikaa niin varma, oikeassa... 

Suunnitelmat ja unelmat on tehtävä, jotta kasvaa ihmisenä. Löytää päämääriä, joita kohti pyrkiä. 

Mikä tuntui tärkeältä aikuisuuden kynnyksellä ei olekaan hetken kuluttua niin kovin tärkeää ja mieli palaa alkulähteille. Etsimään todellisia päämääriä. 

Kuvat: Ylin oma, muut Joonatan Kuisma

Eväät

Mitä pakkaisi reppuun evääksi lapselle elämän matkalle? Mikä kantaa, kunnes omissa siivissä on voimaa?

Sanoja, lauseita, läheisyyttä, lämpöä... 

Ymmärrystä, jollaista saa vain omalta äidiltä, sylin johon palata itkemään itkut ja puhdistamaan haavat. Syvät tai vain naarmut. 

Ei siloitettua polkua, vaan käsi, josta ottaa tukea. 

Jos pystyy tekemään solmun, osaa sen myös aukaista. 

Kuvat: Joonatan Kuisma