Salaisessa, villiintyneessä puutarhassa

Maaseudun rauhassa, 

haavanlehtien havinassa,

muuttolintujen huuhdoissa,

salaisessa, hieman villiintyneessä puutarhassa

aika muodostaa suuremman kokonaisuuden

ja sekunnit, minuutit menettää merkityksensä.

Olen enemmän läsnä omassa itsessäni. 

Kuvat: omia

Lähdön hetkellä

Kummalle se on vaikeampaa, lähteminen? Sillekö joka jää, vai sille, joka lähtee? 

Kuvat: 1. ja 2. omat, 3. ja 4. Joonatan Kuisma

Nukkumattomat tunnit

Viikon varrella kertyneet nukkumattomat tunnit vaativat vastapainokseen ylimääräistä energiaa. Jokainen solu huutaa sitä. 

Yritän paikata vajetta silmillä, enemmän kuin suulla. 

Sokerinmuruja suupielessä. 

Kuvat: 1.3.4. omat, 2. Joonatan Kuisma.

Vaihtoehtoinen reitti

Voiko perille päästä maisemareittiä? Ilman kiirettä ja stressiä? 

Jos aikaa ei voi pysäyttää, voi silti itse hidastaa. Edes vähän. 

Ne onnellisimmat ja rauhoittavimmat hetket ovat yleensä ajattomia, kiireettömiä. Kun on aikaa aistia ja nautiskella. Kuunnella ympäristöä, itseään, läheisiään. 

Kalenteriin voi kellottaa kiireetöntä aikaa. 

Kuvat: kolme ylintä Joonatan Kuisma, alin oma. 

Päämääriä

Miten väärässä voi ihminen olla nuorena.

Ja yhtäaikaa niin varma, oikeassa... 

Suunnitelmat ja unelmat on tehtävä, jotta kasvaa ihmisenä. Löytää päämääriä, joita kohti pyrkiä. 

Mikä tuntui tärkeältä aikuisuuden kynnyksellä ei olekaan hetken kuluttua niin kovin tärkeää ja mieli palaa alkulähteille. Etsimään todellisia päämääriä. 

Kuvat: Ylin oma, muut Joonatan Kuisma

Havinaa

Kaukana humusta, hiljaisuudessa, lepää sielu. 

Kuuntele siipien havinaa 

ja heinien huojuntaa 

- ymmärrys laajenee. 

Kuvat: Joonatan Kuisma