Kaksi päivää

Kaksi päivää Helsingin sykkeessä 

sai taas mielen halajamaan rauhaan. 

Verkkaiseen elämään,

pysähtyneisyyden tilaan

jossa kellolla ei ole merkitystä. 

Kunpa voisinkin elää niin,

että vellikello on ainoa kello

jota seurata.

Kuvat: 1. ja 3. J. Kuisma, 2. ja 4. omia. 

Johtotähti

Jokaisen elämässä pitäisi olla jokin johtoajatus tai -tähti. 

Usko johonkin, edes omaan itseensä.  

Joillain on usko suurempiin voimiin. 

Ehkä jumaluuteen, ihmisyyteen tai vaikka kohtaloon...

Kuitenkin: Jos kadottaa uskonsa omaan itseensä, kadottaa elämänsä todellisen merkityksen.

Kuvat: Joonatan Kuisma

Onko väliä värillä?

Saako elämästä nauttia tässä ja nyt? Näillä eväillä, mitä on. Vai täytyykö haluta jotain muuta? 

Onko sanottava, ettei pidä sateesta ja loskasta, jätettävä suklaapatukka väliin? Ajateltava, että värillä ei ole väliä, kunhan se on punaista? 

Aion jättää silmäpussit peittämättä, ottaa toisenkin herkun, nauttia sateesta ja harmaudesta. 

Tänään. 

Koska huomisesta en tiedä. 

Kuvat: 1. ja 2. omat, 3. ja 4. Joonatan Kuisma

Vaihtoehtoinen reitti

Voiko perille päästä maisemareittiä? Ilman kiirettä ja stressiä? 

Jos aikaa ei voi pysäyttää, voi silti itse hidastaa. Edes vähän. 

Ne onnellisimmat ja rauhoittavimmat hetket ovat yleensä ajattomia, kiireettömiä. Kun on aikaa aistia ja nautiskella. Kuunnella ympäristöä, itseään, läheisiään. 

Kalenteriin voi kellottaa kiireetöntä aikaa. 

Kuvat: kolme ylintä Joonatan Kuisma, alin oma.